Meidän vauva on nyt 6,5 kk ikäinen ja vanhempainvapaita on jäljellä 2.5 kuukautta. Päätin antaa loput vanhempainvapaista miehelleni ja suoda hänellekin pienen tauon tuosta jatkuvasta oravanpyörästä. Minulla tosin ei ole työpaikkaa valmiina minne palata, joka oikeastaan on tässä tilanteessa ihan hyvä juttu. En nimittäin raaskisi vielä lähteä töihin. Olemme siis molemmat kotona seuraavat 2.5 kk ja tätä olemme odottaneet kuin kuuta nousevaa! 

Nyt kun loma on alkanut, olemme aloittaneet sairastelut oikein urakalla. Lapset olivat ensin kuumeessa ja toinen jatkoi sitä mahataudilla. Mieheni rikkoi selkänsä, fysioterapeutin mukaan välilevy on liikahtanut ja selkä pitää kuvata. Minä olin myös kuumeessa ja tänään oli pitkästä aikaa jo parempi päivä joten aloin heti mööpeleeraamaan tätä suunnittelemaani vinttikamaria. Potkaisin sitten heti alkumetreillä pikkuvarpaani tuolinjalkaan ja mursin sen. Äkkiä näyttää siltä että pitkään haaveilemamme "loma" muuttuikin kivuliaaksi työleiriksi.

Mutta, vasta viikko takana ja 9 edessä! Vielä pidetään lippu korkealla!

Tervehdys sinulle! 

Tämä on ensimmäinen päivä uuden blogini parissa,  pienessä ikiomassa pesäkolossani. Aloitan blogini ajatuksella että saisin pienen taukopaikan tähän lapsiperhe sirkukseen ja jatkuviin kotitöihin. Tavallaan harrastuksen, sellaisen oman jutun jossa asiat pysyvät järjestyksessä. 

Kerron sinulle ensin jotain minusta ja perheestäni.  Olen nuori kotiäiti jolla on kolme lasta, aviomies, asuntolaina, ruosteinen farmariauto sekä kultainennoutaja. Eli aika tavallista vai mitä? Sitä tämä blogi tulee olemaankin. Tavallisia ja arkisia askareita, kotielämää ja puuhasteluja. 

Kotimme kirjoitetaan isolla K.lla. Nautin todella paljon kotona olemisesta ja tämä on paikka josta todella hanakasti lähden minnekään. Tämä on myös paikka jossa ovet ovat aina avoinna ja meillä onkin aika useasti vieraita. Omat emännän taitoni ovat vain todella pahasti hukassa ja niitä tässä myös yritetään etsiä.

Piha on myös minulle tärkeä ja nautin puuhastelusta pihatöiden parissa. Ikävä kyllä, meidän piha on myös paikka josta löytyy vielä juhannuksenakin lunta. Ensi keväälle suunnittelen ensimmäistä omaa kasvimaan perustamista ja siitä kirjoitan tänne myös. 

Vapaa-aikanani, mikäli sellaista sattuu joskus olemaan, askartelen ja näpertelen kaikenlaista. Toisinaan lasten kanssa ja toisinaan omassa rauhassa kenenkään tavoittamattomissa. Minulla on suunnitteilla rakentaa vinttiin oma askartelukammari, piilopaikka jonne voin vetäytyä aina kun tarvitsen askarteluterapiaa. 

Olen haaveilija ja saan aika-ajoin villejä suunnitelmia joiden parissa minua ei pysäytä mikään (vai sanotaanko kukaan) Asiat täytyy oppia kantapään kautta ja mieheni pääsee vähän väliä toistamaan fraasia: "Mitä minä sanoin".

Tämähän alkaa näyttämään aika sopivan mittaiselta kirjoitukselta näin alkuun. Vauva tosin vielä nukkuu ja lapset piirtävät tyytyväisinä mutta kai se täytyy vähän käydä kampaamassa hiuksia ennenkuin mies tulee töistä kotiin.